Venni, 31

Mä hain lähetteen prosessiin mun työterveyslääkäriltä joulukuussa 2014. Mulla kävi tuuri – lääkäri oli ollut Tukholmankadulla samalla osastolla töissä, missä mua nyt hoidetaan. Koen olevani hyvässä asemassa: mä tiedän, mitä mulle kuuluu, ja tiedän, miten mä saan ne.

Jaana, 46

Äidille mä kerroin tästä kolmisen vuotta sitten. Puhelun jälkeen äiti oli ollut että hetkinen, hän on pitänyt mua koko ajan poikana ja miehenä, että mikäs tässä nyt sitte muuttui, onko hän tehny jotain virheitä. Nyt hän on päässyt siitä yli. Viimeksi kun kävin, äiti sano että susta on tullu nätti, oot niin kaunis nykyään.

Alexia, 38

Päätös kypsyi monta vuotta. Kuljin tosi kauan tyttöjen farkuissa, ja oli kivaa, kun sain meikata tuliteatterin esiintymisiin. Mutta ei se riittänyt.

Jessica, 27

Oisko koko maailmassa pari kourallista transsukupuolisia painijoita. Mä tiedän kaksi ihmistä itseni lisäksi.

Zoe, 43

Hän kertoi mulle heti alussa, kun hän ryhtyi kirjottamaan tästä kirjaa. Hän sanoi että se on täynnä rakkautta, mutta musta se ei tunnu siltä. Eikä se kirjan nimi pidä paikkaansa: mä en ikinä kadonnut.

Camille, 31

Hoitotapaamisessa niitä oli neljä ja mua oli yksi. Ja ne vain ilmoittivat, ilman sen suurempia perusteluja, että ne eivät voi antaa sitä diagnoosia. Että palataan asiaan myöhemmin uudella lähetteellä, määrittelemättömän ajan päästä. Se päivä oli pahimpia mun elämässä.

Elise, 46

Kävin paljon läpi sitä, millaisen mallin annan mun lapsille. Että tarvitseeko elämä elää hammasta puremalla läpi, vai voiko elää täysillä, ei peläten vaan rakastaen.

Tuuli, 29

Mä olen mies, tässä on mun elämä ja tällee mun pitää elää. Sillee mä ajattelin, kun muutin Helsinkiin kymmenen vuotta sitten. Mä en nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa.

Anne, 37

Mulla ei ole binääristä sukupuoli-identiteettiä, mä en koe olevani vahvasti mitään tiettyä sukupuolta. Mä en yhtään tiedä, millaista se on, kun tuntee vahvasti olevansa mies tai nainen.

Aura, 27

Meillä oli 10 vuotta sitten lukion syyslomabileet mun kotona Kalajoella. Mä olin pistäny vieraat ulos ja olin menossa nukkuu, kun vilkasin peiliin. Siinä tajusin, että ei vittu, että tiedätkö että olet transsukupuolinen?

Luka, 25

3-vuotiaana varastin mun isoveljen kalsareita ja halusin pitää niitä. Ja kun sain lahjaksi My Little Ponyn, mä revin siltä pään irti ja heitin sohvan alle. Tiesin, että mä oon tyttö, mut mä en ymmärtänyt, miksi mä en saa olla samanlainen kuin mun broidi.

Iiro, 28

Mun keho ois paljon parempi, jos mä olisin saanut oikeat hormonit heti alussa. Silloin mun keho olisi vääntäytynyt sentään edes vähän oikeaan suuntaan. Mutta silloin kun mä olin nuorempi ei ollut tietoa näistä. Se asia pitää korjata. Transihmisten ei pitäisi joutua käymään läpi murrosikää ilman apua.

Vili, 19

Joskus humalaiset poromiehet ja muut puolitutut tulee Ivalon ainoassa yökerhossa sanomaan, että sä se Vili olet rohkea. Mutta mä haluan nähdä sellaisen maailman, missä voin kävellä kadulla ilman, että joku tulee sanomaan, että vitsi sä oot rohkee kun sä oot oma itsesi.

Jamie, 39

Aluksi uusi nimi ja uusi pronomini tuntui tosi oudolta. Vähän kuin sanoisi että hei kutsukaa mua Balthazariksi, ja tyypit olisi että ok Balthazar. Ekat sata kertaa, kun joku sanoi Jamie tai käytti musta englannin kielen pronominia ”he”, mä en ihan tajunnut kenelle puhuttiin.